Kulunut vuosi on ollut varsinainen menetysten vuosi: heinäkuussa vanha koiramme Vilma, joka oli viimeiset vuotensa kaverillani sijoitettuna, lähti koirien taivaaseen reilut 13-vuotiaana. Viime viikolla kuulin vanhan työtoverini kuolleen vaikean sairauden murtamana vain 35-vuotiaana. Eilen tuli suruviesti, että rakas Mummuni oli nukkunut pois :(
Olen erittäin kiitollinen Mummulle, että hän jaksoi opettaa minut neulomaan ollessani alle kouluikäinen. Ei kai siinä muukaan auttanut, kun Mummun neuloessa istua tapitin vieressä jonkun oman jämälankakeräni kanssa ja sitkeästi yritin neuloa.
Piti tänään ottaa kuva perjantaisista lankavärjäyksistä, mutta jotenkin hämärä pääsi yllättämään, joten jää kuvan otto johonkin myöhempään ajankohtaan. Töistä kotiin ajaessani kävin poimimassa lupiinin lehtiä ja tarttuipa mukaan myös muutama violetti lupiininkukka. Todennäköisesti olen jo vähän myöhässä lupiinien suhteen, mutta päätin edes yhden värjäyskokeilun ehtiä vielä tänä vuonna tekemään lupiininkukilla, tavoitteena sinertävä lanka. Lupiininlehdistä olen onnistunut saamaan muutaman kerän ihanan vihreää.
Vielä 4 yötä Sukkasadon alkamiseen, miten mä jaksan odottaa?
Voimia suruusi!
VastaaPoista